Kauluspaitakaksikko

Huomenta kaikki! Oliko mukava juhannus? Esittelen teille kaksi miestenkauluspaitaa, mitkä tein viime viikolla ennen kuin lähdin viettämään pitkää viikonloppua kotiin. :)

Nämä ovat oikeastaan jatkoa viime vuoden paitakolmikolle. Kaava on sama ja hyväksi todettu, mutta kangasvalinnat vaikuttavat suuresti jokaisen paidan ilmeeseen. Kauluspaidoissa on nappikaulukset, kaksinkertaiset selkäkaarrokkeet ja ns. amerikkalaiset rannekehalkiot. Rannekkeet ja kaarrokkeet leikkaan täysvinoon, sillä mielestäni sellaiset yksityiskohdat näyttävät tällaisissa ruutukankaissa kivoilta ja ne tuovat lisää ilmettä.

Pellavahame kettu-applikoinnilla

Huoneessani juoksee vapaana kettu! Mitä ihmettä?

Tämä on se Tarun synttärilahja. Eläinystävä on aina seurana, kun se juoksee mukana hameenhelmassa!

Idean sain viime viikolla ja torstaina pääsin livahtamaan kangas- ja käsityötarvikekauppoihin, kun tuleva syntymäpäiväsankari oli töissä (juhlapäivä lauantaina). Eurokankaan palalaatikosta löysin vihreää pellavasekoitetta ja pakasta ostin pätkän oranssia pellavaa kettua varten. Valkoisia ja ruskeita kangastilkkuja minulta löytyikin jo valmiina, applikaation yksityiskohtia varten. Lisäksi ostin kuvaan sopivia muliinilankoja.

Applikaation suunnittelun aloitin piirtämällä ketun kaavapaperille sen kokoisena, kuin halusin sen hameenhelmaan tulevan. Tämän jälkeen piirsin erikseen osat, jotka tulevat eri väreillä. Nämä leikkasin kaavoiksi. Otin esiin kaksipuolista liimakangasta ja silitin sitä applikaatiokankaiden nurjalle puolelle sen kokoisina paloina, että kaavat mahtuivat alueelle vaivatta. Sitten leikkasin "liimakankaista" ketun osat ja kiinnitin ne silittämällä hameeseen (ensin oranssi osio, sitten yksityiskohdat). Tämä vaati tarkkuutta, sillä hameen notkea pellava oli eläväistä ja liikkui helposti vinoon.

Mikäli applikointi kiinnostaa, kannattaa käydä läpi Unikuun lyhyt oppimäärä aiheesta! :) Sieltä löytyvät selkeät ohjeet.

Sen sijaan, että siksakkaisin koneella kuvion reunat, halusin käydä ne läpi käsin ja kiinnittää kuvion reunat tikkipistoin. Lopputulos on mielenkiintoisen ja sympaattisen näköinen, kun kuvion reunat saavat hapsuuntua käytön myötä.

Kaavoitus pohjautuu villakangashameeseen, minkä tein viime talvena. Tässä versiossa vyötärökaitale on matalampi eikä pystysuoria leikkaussaumoja ole, ja helmakin on pidempi. Nappeja ei ollut tarkoitus tulla, vaan vetoketjun piti yltää yläreunaan saakka ja kiinnityksen hoitaisi hakanen. Kiiruhdin kuitenkin asioiden edelle, ja huomasin ommelleeni piilovetoketjun paikoilleen ennen kuin vyötärökaitale oli kiinnitetty hameeseen... En halunnut purkaa tekemääni työtä, vaan kaivoin nappilaatikoitani ja satuin löytämään tyyliin sopivat puunapit. Leikkasin uuden etukappaleen kaarrokkeen (se tarvitsi lisää pituutta napinläpien takia) ja lopputuloksesta tuli hauskan näköinen. Hame on vuoritettu ja toiseen saumaan on upotettu piilotasku.

Lahja oli hyvin mieleinen ja myös aika yllätys ("Missä vaiheessa sä olet tämän tehnyt?"). :)

Synttärisalaisuus valmistuu

Tarulla on tänään synttärit (onnea!). Haen hänet tänään töistä kello kolmelta. Minulla on siis siihen asti aikaa saada lahja valmiiksi... :) Keksin kivan idean ja hankin materiaalit edellispäivänä, ja olen työstänyt sitä aina kun lahjansaaja on ollut töissä. Nyt puuttuvat enää napit napinläpineen sekä päärmeet. Sitten lahja pakettiin! Mutta ensin pidän nuudelinmakuisen tauon.

Taiteilija, minäkö?

Olen syksyllä mukana taiteilijoiden yhteisnäyttelyssä! Kyseessä on Uusikaupunki Biennaali '11 (lisätietoa täällä). Haastavaa ja hauskaa päästä tekemään taidetöitä käyttötuotteiden sijaan. Mielessäni on joitakin ideoita, jotka liittyvät vaatteisiin ja vapaakirjontaan... Ajatukset voivat ja ennen kaikkea saavat muuttua, mutta lähtökohtana ovat nämä aiheet. :)

Uusikaupunki Biennaali '11 on ensimmäinen taidenäyttelyni n. 15 vuoteen. Silloin olimme ala-asteikäisinä siskoni kanssa lasten ja nuorten kuvataidekoulussa, minkä lukuvuosinäyttelyt pidettiin niin ikään Crusellin Liljelund-salissa. Paluu juurille!

Lumikki ja herra Puh

Huonetta siivotessani ja ompelutarvikkeita järjestellessäni löysin laatikon pohjalta kaksi vähän vanhempaa kirjontatyötä. Viimeksi kirjoitin ja laitoin tänne kuvia kirjotusta esiliinasta, joten mikä olisikaan parempi tapa jatkaa teemaa kuin nämä löytämäni työt!

Nalle Puh! Tämä ristipistotyö on peräisin yläasteajoilta ja siitä onkin kulunut aikaa jo 10 vuotta. Muistan, että tein ristipisto-ohjeen itse kopioimalla alkuperäisen Puh-piirroksen millimetripaperille ja sen ruutuja seuraillen piirros muuntui ristipistomalliksi.

En muuten ollut yläasteella käsityöihminen. Piirtämisestä kyllä pidin, kuvataidetunnit olivat lemppareitani ja olihan käsityötunneillakin hauskaa, mutta ompelukoneeseen en tainnut vapaa-ajalla koskea ollenkaan. Kiinnostuin vaateompelusta vasta lukiovuosien aikana ja silloinkin se syntyi tarpeesta. Vaatekaupoista ei löytynyt sellaista, mistä ihan oikeasti olisin pitänyt, joten ratkaisuksi muodostui ompelu. Tein itselleni uudenvuodenlupauksen opetella käyttämään kaavoja, leikkaamaan kangasta ja ompelemaan - ja siitä se sitten lähti, niin kuin tavataan sanoa. :) Lukion loppupuolella ajankohtaiseksi tuli ammatinvalinta, ja tässä sitä sitten ollaan!

Merkkausliinan tein vaatetusopintojen erikoistekniikkakurssilla, siitä on puolestaan 4 vuotta aikaa. Kuviot suunnittelin itse, mutta kirjaimet ja numerot taitavat olla peräisin valmiista mallista. Tässä on vähän Disneyn Lumikki-henkeä neitoineen ja söpöine, seurailevine eläimineen... Lintujen kannattelemaan rusettinauhaan kirjoin nimikirjaimeni ja valmistusvuoden, mutta tilaa oli niin vähän, että eihän niistä mitään selvää saa!

Muistelin ottaneeni kuvan keskeneräisestä liinasta, ja kyllä sellainen arkistojen kätköistä löytyikin. Eläimet ja osa nauhasta ovat tässä vaiheessa vain harsittuja hahmoja.

Esiliina pitsein ja kirjonnoin

Tein lahjaksi essun. Tämä oli alunperin joululahja, mutta aika vierähti vauhdilla ja niin essusta tulikin kesä- ja syntymäpäivälahja. :)

Perinteisen essun malli on peräisin Pitsikirjasta, mutta versiossani helma on laajempi ja poimutin sen vyötärönauhalle. Materiaalina tässä on vanha pitsilakana, minkä valkoisen reunapitsin hyödynsin essun helmassa. Vanha, elämää nähnyt lakanapuuvilla on ihanan paksua ja pehmeää! Esiliinan taakse tulevat napit pitäisi oikeasti ommella piiloon nauhan taakse, mutta halusin käyttää nättejä nappeja ja kiinnittää ne esille.

Halusin esiliinaan jotain erityistä, minkä eteen täytyy nähdä jonkun verran aikaa ja vaivannäköä. Valinta oli selkeä, tiesin että nyt on hyvä hetki ottaa esille kirjontakehys ja muliinilangat, ja kirjoa jotakin. Kirjon hyvin harvoin, vaikka kirjonta onkin minusta hauskaa, ja samaan aikaan sekä haastavaa että rentouttavaa. Lopputuloksessa tekijän kädenjälki näkyy niin konkreettisesti. Olisi mukavaa kirjoa enemmänkin - täytyy vain pyristellä itsensä irti nyky-yhteiskunnan hektisyydestä, mikä tahtomattaan tunkeutuu rauhallisimmankin ihmisen mieleen.

Kirjontakuvio linnusta puunoksalla on peräisin japanilaisesta kirjontalehdestä. Jämäkankaalle kirjoin erikseen kukkasen ja lehden, mitkä sitten päällystytin paikallisessa käsityöliikkeessä napeiksi. Pitsin väriksi valitsin laventelinsinisen, mikä tulee mieleeni lahjansaajasta.

Ihanaa viikonalkua kaikille!

Memento mori

Ihastuin ikihyviksi tähän nostalgisromanttiseen kukkakankaaseen heti, kun näin sen alkuvuodesta Eurokankaassa. Se kuuluu Vintage Cotton -lajitelmaan, ja siitä sarjasta löytyy muitakin ihanuuksia. Kun viimein menin ostamaan tätä kangasta, niin otin itselleni koko pakanlopun. Toistaiseksi olen ommellut tästä vain Holohongan.

Vaikka olin ihaillut kangasta pitkään - ja mielestäni jopa tarkalla silmällä - niin koin yllätyksen, kun ompelin kangasta sen oikealta puolelta (muistaakseni ompelin silloin helmaan satiininauhaa). Hyvän matkaa ommeltuani havahduin näkemääni, ja tajusin katselevani pääkalloa ja ristiin laitettuja luita!

Katsoin tekemääni mekkoa tarkemmin, ja niitä oli joka puolella; niitä oli kukkasten joukossa ja köynnösten seassa, mutta myös yksinään tyhjää tilaa täyttämässä. Kun sekunniksi käänsin katseeni pois ja sitten takaisin, kallot tuntuivat kadonneen, ja niitä sai taas etsimällä etsiä. Ne sulautuvat kukintojen ja lehtien joukkoon melkein taianomaisesti.

 Suorastaan riemastuin "löydöstäni". Kangaskuosi ei ollutkaan ihan sitä, miltä se oli kuukaudenpäivät näyttänyt, kun olin sitä ihaillut. Sillä oli salaisuus, piilotettu kolikon kääntöpuoli. Kaiken tyttömäisen kepeän ja viattoman muotokielen lisäksi minua kiinnostavat synkkämielisetkin kuva-aiheet, joita voisi kuvailla ehkä goottityylisiksi, joten tämä "memento mori" -henkinen kangas on minulle melkein unelmaisen ihana.

Holohonka

Tässä on Holohonka-mekko, mikä minulla oli mukanani Kädentaitomessuilla. Siellä se roikkui vyönsä kanssa henkarilla ja keräsi kohteliaisuuksia. Kiitos niistä! :) Tällaiselta mekko sitten näyttää nuken päällä.

Mekossa on laaja, röyhelöinen helma ja sivuilla pidemmät "siivet". Tällä on yhteys suomalaisen kansanperinteen Holohonkaan, lintuparvien kaitsijaan. Tämän riistalintujen kantaemon nimi tulee siitä, että hänelle laitettiin uhreja onttoihin puunrunkoihin.

Helmaa koristaa kapea satiininauha. Vyön pohjana on käytetty tukevaa kanttinauhaa ja se on somistettu satiinivinonauhalla ja pellavapitsillä. Messinginväriset D-renkaat sopivat seepiansävyiseen värimaailmaan.

Katso myös Katariinalle tehty Holohonka-mekko täältä!