Ihastuin ikihyviksi tähän nostalgisromanttiseen kukkakankaaseen heti, kun näin sen alkuvuodesta Eurokankaassa. Se kuuluu Vintage Cotton -lajitelmaan, ja siitä sarjasta löytyy muitakin ihanuuksia. Kun viimein menin ostamaan tätä kangasta, niin otin itselleni koko pakanlopun. Toistaiseksi olen ommellut tästä vain Holohongan.
Vaikka olin ihaillut kangasta pitkään - ja mielestäni jopa tarkalla silmällä - niin koin yllätyksen, kun ompelin kangasta sen oikealta puolelta (muistaakseni ompelin silloin helmaan satiininauhaa). Hyvän matkaa ommeltuani havahduin näkemääni, ja tajusin katselevani pääkalloa ja ristiin laitettuja luita!
Katsoin tekemääni mekkoa tarkemmin, ja niitä oli joka puolella; niitä oli kukkasten joukossa ja köynnösten seassa, mutta myös yksinään tyhjää tilaa täyttämässä. Kun sekunniksi käänsin katseeni pois ja sitten takaisin, kallot tuntuivat kadonneen, ja niitä sai taas etsimällä etsiä. Ne sulautuvat kukintojen ja lehtien joukkoon melkein taianomaisesti.
Suorastaan riemastuin "löydöstäni". Kangaskuosi ei ollutkaan ihan sitä, miltä se oli kuukaudenpäivät näyttänyt, kun olin sitä ihaillut. Sillä oli salaisuus, piilotettu kolikon kääntöpuoli. Kaiken tyttömäisen kepeän ja viattoman muotokielen lisäksi minua kiinnostavat synkkämielisetkin kuva-aiheet, joita voisi kuvailla ehkä goottityylisiksi, joten tämä "memento mori" -henkinen kangas on minulle melkein unelmaisen ihana.
1 kommenttia:
Aika mahtava kangas! Mä rakastan tollasia ylläreitä, jotka todistaa ettei kaikki todellakaan ole sitä miltä näyttää :)
Lähetä kommentti