Graceful Carousel

Viime syksynä tein vaatetusartesaanin opinnäytetyönä asiakkaalleni Jempulle lolitatyylisen mekon, hupparin ja hiuskoristeet. Tiesin koko opintojeni ajan, että opinnäytetyöni tulisi liittymään japanilaiseen katumuotiin. Sieltä peräisin oleva lolita-tyyli sai minut alun perin kiinnostumaan ompelusta ja hakemaan opiskelemaan vaatetusalalle, joten luonnollisinta oli tehdä aiheeseen liittyvä opinnäytetyö.

Lolita on katumuotityyli, missä pukeudutaan korostetun tyttömäisesti tai naisellisesti edellisiltä vuosisadoilta inspiraatiota etsien. Hameiden ja mekkojen helmat ovat leveitä ja polvipituisia, yläosa on istuva ja paljas iho kätketään hihoilla ja polvisukilla. (Tietoa tyylistä löytää vaikka Enfant Terriblestä.)

Mekko on kokonaan vuoritettu. Helmassa on monia mekkoon kiinteästi liitettyjä osia: piparkakkureunainen päällysosa on vuoritettu, sen alapuolella on röyhelöinen musta alushame ja alimpana on yksinkertaisempi vuorikankaasta tehty, röyhelöhelmainen alushame.

Huppariin siirsin kirjontakoneella Jempun suunnittelemat kuvat. Hän oli täydentänyt selässä olevan karusellikuvan "Graceful Carousel" -tekstillä, mistä sain työlleni nimen.

Yksityiskohtina löytyy hiuslaskoksia, liilaa polvekenauhaa, mustaa pitsiä, päällystettyjä nappeja ja irtorusetteja. Tein seitsemän rusettia, joista neljässä oli koruneulakiinnitys, suurin on kiinnitettävissä napein ja kaksi on kiinnitetty hiuskampoihin.

Pitsikoru

Sain lahjaksi Tarulta hänen itsetekemänsä pitsiriipuksen. Eikö olekin ihastuttava! Tarulla on uusi, oma blogi täällä.

Chromophobia

Palaan nyt muistelemaan aikaa noin 10 kuukautta sitten. Olimme neljän muun vaatetusartesaaniopiskelijan kanssa tehneet kuusi työntäyteistä viikkoa opinnäytetöitämme ja saaneet ne juuri palautettua. Hengähtämiselle ei kuitenkaan jäänyt aikaa (syyslomakin oli mennyt menojaan ja muun muassa allekirjoittanut käytti senkin ajan koulutyöhön), vaan aloitimme suuren yhteisen kouluprojektimme: muotinäytöksen valmistelut.

Aikaa oli vähän, tekemistä paljon ja ryhmämme oli pieni. Venyimme ja paukuimme stressinsietokykymme rajoille (ja ylikin). Itse taisin yllättyä valtavasta työmäärästä, mikä näytöksen järjestämiseen liittyy: yhteisen teeman päättämisen ja niihin sopivien vaatteiden valmistamisen lisäksi oli huolehdittava malleista, hiuksista, meikeistä, pressikuvista, mainostamisesta, näytöslavasta, musiikista, koreografiasta...

7,5 työviikkoa kiteytyi viime tammikuussa Salon kauppakeskus Plazassa pidettyyn 15-minuuttiseen Chromophobia-näytökseen. Täytyy epäsuomalaismaisesti sanoa, että olen saavutuksestamme erittäin ylpeä!

Neljän työviikon jälkeen otimme itse omat pressikuvamme Ylhäisten Sisustustehtaalla. Hengityksemme taisi oikein huuruta siellä kylmällä ullakolla! Näissä seuraavissa kuvissa Kaarina ja minä esittelemme tekemistäni asuista kahta.

Kesälaukku

Ylijääneistä verho- ja jakkukankaista löytyi materiaalit kesäiseen käsilaukkuun.

Räntä

Larpissa menninkäissisaruksia oli kaksi ja tässä heistä toisen asu. Punaisen mekon olkaimet menevät selässä ristiin. Käyttömukavuutta lisää takaosan kuminauhavyötärö. Molemmat menninkäiset olivat tarjoilijoita, joten töissä mekon päälle kietaistaan ruudullinen essu, missä on tilavat taskut edessä. Helman alta pilkistä samasta essukankaasta tehdyt mamelukit.