Kuinka Näkymättömän tytön kukkakori syntyi

Eilen kirjoitin muutamalla sanalla kirjontatyön etenemisestä. Otin matkan varrella kuvia, joiden avulla kerron nyt, miten kuva päästäni muuntui varsipistoiksi kankaalle. :)

Ensin valmistin mekon yläosan, tapahtumaketju on ompeleville lukijoilleni tuttu suunnittelu + kaavoitus + leikkuu + ompelu. Kun se istui nuken päälle hyvin, piirsin hameosan etukappaleen kaavan. Leikkasin sen irti ja kiinnitin nuppineuloilla paikoilleen nuken päälle. Tällä tavoin sain hahmoteltua paperille käsien paikan ja asennon sekä kukkakorin asettelun.

Otin uuden palan kaavapaperia. Irrotin hahmotelman nukesta ja laitoin sen uuden, tyhjän paperin alle. Hahmotelman asetelmaa mukaillen piirsin kuvan uudelleen, tällä kertaa yksityiskohtaisesti ja sellaisena, kuin halusin sen kankaalle.

Päätin tehdä kirjontatyön ikään kuin kolmessa osassa; kädet, kori ja kukat. Jälleen uutta kaavapaperia kehiin ja jäljensin nämä kolme osaa omille papereilleen. Tämän jälkeen seurasi mekaanisin ja mielestäni ehkä tylsin osuus; aseteltuani piirroksen paikoilleen se piti harsia kiinni kankaaseen ja sen jälkeen paperi piti varovasti repiä irti. Repiminen oli varmaan hankalinta, sillä paperi tietysti veti pistoja mukanaan ja löysytti niitä hieman. Kaavapaperi oli ehkä liian jäykkää tähän tehtävään.

Repimisen ja nyppimisen jälkeen lopputuloksena oli kuvio kopioituna harsinpistoin kankaalle. Kirjontakuvion kopioiminen kankaalle on myös tehtävissä helpommin, esimerkiksi erityisen jäljennyspaperin avulla. Minulla ei kuitenkaan ollut tällaista, enkä ole edes varma, että näkyisikö jäljennyspaperilla tehdyt väriviivat näin tummalla kankaalla. Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta? Vaaleilla kankailla jäljennyspaperi on varmasti erittäin näppärä.

Kangas kirjontakehykseen, keitetään pannullinen teetä ja otetaan mukava asento sohvan nurkasta. Sitten kirjomaan, pisto kerrallaan. Käytin muliinilankaa kolmisäikeisenä.

Valmista tuli, kori on käsissä ja kukkaset korissa! En laskenut työtunteja, sillä tahdon pitää kirjonnasta kiireen poissa. Ja jos seuraisin kelloa, kirjonnan terapeuttisen rauhoittava henki katoaisi juoksuaskelin pois!

Holohonka ja Näkymätön tyttö

Näyttelyviisikon täydentävät eilen esittelemäni kirjontatöiden kanssa kaksi ompelutyötä ja yksi kangastuloste. Kangastuloste on blogistakin jo tuttu messutaustakangas, minkä nimesin Ketunkuiskeeksi. Nimi on pyörinyt päässäni jo monta, monta kuukautta ja tuolle kankaalle se sopii kuin hansikas käteen (tai karkeammin ilmaistuna kuin nyrkki silmään...).


Holohonka, ompelu, 2011

Biennaalissa on esillä myös alkuperäinen Holohonka-mekko yhteensopivine pitsivöineen. Vaatteiden esillepanoa varten lainasin koulusta kaksi mallinukkea. Niiden metallijalat eivät oikein hivelleet silmääni eikä liioin estetiikkaa, joten ideoin niiden tilalle niin sanotut "puujalat". Runkojalkojen toteutuksesta jakamaton kiitos kuuluu isälle. :)

Näkymätön tyttö, ompelu ja kirjonta, 2011

Näkymätön tyttö on varta vasten näyttelyyn tekemäni työ. Heinäkuussa näytinkin pieniä palasia kirjontatyön etenemisestä. Tyttö kantaa käsissään kesäkukkakoria. Kirjonta oli hauskaa, mutta jotta kaikki ei olisi auvoista ja ihanaa, niin oli siinäkin ikävät hetkensä. Aikaavievin ja myös puuduttavin osuus oli nimittäin kuviomallin kopiointi kankaalle ennen varsinaista kirjontaa. Tein sen kaavapaperia käyttämällä ja harsinpistoja pistelemällä. Paperin repiminen irti etenkin pieniltä alueilta oli hankalaa (ensi kerralla näytän teille tuosta prosessista kuvia!). Mutta sitten vihdoin pääsi pingottamaan kankaan kehykseen ja tekemään muliinilangalla niitä oikeita pistoja. :)

Ajatuksia kirjontakehyksissä

Vein Biennaaliin esille viisi työtä. Kaksi niistä on pienempikokoisia kirjontatöitä - tai paremminkin voisi puhua sekatekniikkatöistä. Pohjana on tekemäni kankaanpainokuvio, minkä ylle sommittelin yhdistelmän erilaisista materiaaleista ja kirjoin painokuviota korostavia pistoja. Kirjontakehyksen jätin kiinni osaksi työtä. Pyöreään puukehykseen pingotetussa kankaassa on minusta jotain hyvin viehättävää. Samalla se rajaa työstä osan ja nostaa sen alueen esille. Mutta myös rajojen, "värityskuvion viivojen", ulkopuolella tapahtuu; sitäkin on työstetty ja sielläkin on katseltavaa.

Väritän viivojen yli I, sekatekniikka, 2011

Väritän viivojen yli II, sekatekniikka, 2011

Kirjontatyön viimeisiä pistoja

Viime viikolla aloitettu kirjontatyö alkaa olla jo loppusuoralla. Kuvat ovat salamyhkäisiä siksi, koska haluan näyttää kokonaisuuden valmiina. :) Työ on näytteillä noin kahden viikon sisällä eli palaan tämän suhteen asiaan vasta silloin.

Saman aikaisesti työn alla on muun muassa steampunk-asu Ropeconia varten. Siitä olen tosi innoissani! Materiaalit ovat niin mielenkiintoisia ja on hauskaa ommella sellaisen tyylin vaatteita, mitä ei ole ennen työstänyt (pelkästään ihaillut).

Kirjontaa välimatkalla Salo-Helsinki

Eilinen päivä vierähti Helsingissä. Junamatkalla aloitin kirjontatyöni. Kirjonta on ihanan rentouttavaa - voisiko jopa sanoa, että terapeuttista! Ja kun alkuun pääsee eli pistot sujuvat miettimättä, niin voisi vain jatkaa ja jatkaa ja antaa ajatusten liitää (tai sitten olla ajattelematta mitään!). Tämä kirjontatyö on tulee olemaan osanen kokonaisuutta, mikä on esillä Uusikaupunki Biennaalissa elokuussa.

Ensimmäiset pistot, tästä se lähtee. Kirjontakuviokin näyttää peukkua. :)

Pellavahame kettu-applikoinnilla

Huoneessani juoksee vapaana kettu! Mitä ihmettä?

Tämä on se Tarun synttärilahja. Eläinystävä on aina seurana, kun se juoksee mukana hameenhelmassa!

Idean sain viime viikolla ja torstaina pääsin livahtamaan kangas- ja käsityötarvikekauppoihin, kun tuleva syntymäpäiväsankari oli töissä (juhlapäivä lauantaina). Eurokankaan palalaatikosta löysin vihreää pellavasekoitetta ja pakasta ostin pätkän oranssia pellavaa kettua varten. Valkoisia ja ruskeita kangastilkkuja minulta löytyikin jo valmiina, applikaation yksityiskohtia varten. Lisäksi ostin kuvaan sopivia muliinilankoja.

Applikaation suunnittelun aloitin piirtämällä ketun kaavapaperille sen kokoisena, kuin halusin sen hameenhelmaan tulevan. Tämän jälkeen piirsin erikseen osat, jotka tulevat eri väreillä. Nämä leikkasin kaavoiksi. Otin esiin kaksipuolista liimakangasta ja silitin sitä applikaatiokankaiden nurjalle puolelle sen kokoisina paloina, että kaavat mahtuivat alueelle vaivatta. Sitten leikkasin "liimakankaista" ketun osat ja kiinnitin ne silittämällä hameeseen (ensin oranssi osio, sitten yksityiskohdat). Tämä vaati tarkkuutta, sillä hameen notkea pellava oli eläväistä ja liikkui helposti vinoon.

Mikäli applikointi kiinnostaa, kannattaa käydä läpi Unikuun lyhyt oppimäärä aiheesta! :) Sieltä löytyvät selkeät ohjeet.

Sen sijaan, että siksakkaisin koneella kuvion reunat, halusin käydä ne läpi käsin ja kiinnittää kuvion reunat tikkipistoin. Lopputulos on mielenkiintoisen ja sympaattisen näköinen, kun kuvion reunat saavat hapsuuntua käytön myötä.

Kaavoitus pohjautuu villakangashameeseen, minkä tein viime talvena. Tässä versiossa vyötärökaitale on matalampi eikä pystysuoria leikkaussaumoja ole, ja helmakin on pidempi. Nappeja ei ollut tarkoitus tulla, vaan vetoketjun piti yltää yläreunaan saakka ja kiinnityksen hoitaisi hakanen. Kiiruhdin kuitenkin asioiden edelle, ja huomasin ommelleeni piilovetoketjun paikoilleen ennen kuin vyötärökaitale oli kiinnitetty hameeseen... En halunnut purkaa tekemääni työtä, vaan kaivoin nappilaatikoitani ja satuin löytämään tyyliin sopivat puunapit. Leikkasin uuden etukappaleen kaarrokkeen (se tarvitsi lisää pituutta napinläpien takia) ja lopputuloksesta tuli hauskan näköinen. Hame on vuoritettu ja toiseen saumaan on upotettu piilotasku.

Lahja oli hyvin mieleinen ja myös aika yllätys ("Missä vaiheessa sä olet tämän tehnyt?"). :)

Lumikki ja herra Puh

Huonetta siivotessani ja ompelutarvikkeita järjestellessäni löysin laatikon pohjalta kaksi vähän vanhempaa kirjontatyötä. Viimeksi kirjoitin ja laitoin tänne kuvia kirjotusta esiliinasta, joten mikä olisikaan parempi tapa jatkaa teemaa kuin nämä löytämäni työt!

Nalle Puh! Tämä ristipistotyö on peräisin yläasteajoilta ja siitä onkin kulunut aikaa jo 10 vuotta. Muistan, että tein ristipisto-ohjeen itse kopioimalla alkuperäisen Puh-piirroksen millimetripaperille ja sen ruutuja seuraillen piirros muuntui ristipistomalliksi.

En muuten ollut yläasteella käsityöihminen. Piirtämisestä kyllä pidin, kuvataidetunnit olivat lemppareitani ja olihan käsityötunneillakin hauskaa, mutta ompelukoneeseen en tainnut vapaa-ajalla koskea ollenkaan. Kiinnostuin vaateompelusta vasta lukiovuosien aikana ja silloinkin se syntyi tarpeesta. Vaatekaupoista ei löytynyt sellaista, mistä ihan oikeasti olisin pitänyt, joten ratkaisuksi muodostui ompelu. Tein itselleni uudenvuodenlupauksen opetella käyttämään kaavoja, leikkaamaan kangasta ja ompelemaan - ja siitä se sitten lähti, niin kuin tavataan sanoa. :) Lukion loppupuolella ajankohtaiseksi tuli ammatinvalinta, ja tässä sitä sitten ollaan!

Merkkausliinan tein vaatetusopintojen erikoistekniikkakurssilla, siitä on puolestaan 4 vuotta aikaa. Kuviot suunnittelin itse, mutta kirjaimet ja numerot taitavat olla peräisin valmiista mallista. Tässä on vähän Disneyn Lumikki-henkeä neitoineen ja söpöine, seurailevine eläimineen... Lintujen kannattelemaan rusettinauhaan kirjoin nimikirjaimeni ja valmistusvuoden, mutta tilaa oli niin vähän, että eihän niistä mitään selvää saa!

Muistelin ottaneeni kuvan keskeneräisestä liinasta, ja kyllä sellainen arkistojen kätköistä löytyikin. Eläimet ja osa nauhasta ovat tässä vaiheessa vain harsittuja hahmoja.

Esiliina pitsein ja kirjonnoin

Tein lahjaksi essun. Tämä oli alunperin joululahja, mutta aika vierähti vauhdilla ja niin essusta tulikin kesä- ja syntymäpäivälahja. :)

Perinteisen essun malli on peräisin Pitsikirjasta, mutta versiossani helma on laajempi ja poimutin sen vyötärönauhalle. Materiaalina tässä on vanha pitsilakana, minkä valkoisen reunapitsin hyödynsin essun helmassa. Vanha, elämää nähnyt lakanapuuvilla on ihanan paksua ja pehmeää! Esiliinan taakse tulevat napit pitäisi oikeasti ommella piiloon nauhan taakse, mutta halusin käyttää nättejä nappeja ja kiinnittää ne esille.

Halusin esiliinaan jotain erityistä, minkä eteen täytyy nähdä jonkun verran aikaa ja vaivannäköä. Valinta oli selkeä, tiesin että nyt on hyvä hetki ottaa esille kirjontakehys ja muliinilangat, ja kirjoa jotakin. Kirjon hyvin harvoin, vaikka kirjonta onkin minusta hauskaa, ja samaan aikaan sekä haastavaa että rentouttavaa. Lopputuloksessa tekijän kädenjälki näkyy niin konkreettisesti. Olisi mukavaa kirjoa enemmänkin - täytyy vain pyristellä itsensä irti nyky-yhteiskunnan hektisyydestä, mikä tahtomattaan tunkeutuu rauhallisimmankin ihmisen mieleen.

Kirjontakuvio linnusta puunoksalla on peräisin japanilaisesta kirjontalehdestä. Jämäkankaalle kirjoin erikseen kukkasen ja lehden, mitkä sitten päällystytin paikallisessa käsityöliikkeessä napeiksi. Pitsin väriksi valitsin laventelinsinisen, mikä tulee mieleeni lahjansaajasta.

Ihanaa viikonalkua kaikille!

Bon Voyage

Koulussa harjoiteltiin syksyllä mm. kirjontatekniikoita. Kurssin lopussa kirjoin ristipistoin hyvän-matkan-toivotuksen "Bon Voyage". Inspiraationlähteenä oli matkailuaiheinen kangas ja siitä ompelinkin kassin, mihin kiinnitin kirjontatyöni. Somisteeksti polvekenauhaa ja voilà, c'est bon. :)

Varpuslaukku kuvauksissa

Ensiksi kiitokset Nöpöstiinalle ja Maija-Leenalle, joilta sain Beautiful Blogger -tunnustuksen! Kuvioon kuuluu kertoa itsestään seitsemän juttua ja luovuttaa tunnustus eteenpäin seitsemälle henkilölle. Paneudun juttujen kirjoittamiseen ensi viikolla.

Kuviskurssilla aiheenamme on tuote- ja fiilistelykuvaus. Ensimmäiset kuvat otin viime viikolla, ja silloin kuvasin kesällä tekemääni olkalaukkua (jonka neiti R. ystävällisesti lainasi kuvauksen ajaksi takaisin, kiitos!). Kuvasarja kertoo kävelymatkasta kaupunkiin ja sen pikkuleipomoon, mistä ostetaan herkulliset croissantit. Näin kuvausta edeltävänä yönä unta noista croissanteista. Siinä minä ja mallini söimme leipomukset hyvillä mielin ja uni-minäni havahtui säikähtäen, "Mitä ihmettä me nyt kuvaamme!".

Mallina toimi Taru, joka yleensä toimii kameran takana. Kiitos!

Viime viikolla tein laukun kanssa samaan tuoteperheeseen kuuluvia kaulaliinoja ja rintanappeja. Niitä kuvasin Tarun kanssa tänään ja kuvat tulevat esille myös tänne. Kaikkia kuvattuja tuotteita varten on tarkoituksena perustaa putiikki Etsyyn (ilmoitan siitä sitten täällä fanfaarien kera, ette voi olla huomaamatta!). Harjoittelemalla Etsy-kaupan kanssa olisi tarkoitus tulevaisuudessa perustaa ihan oikea oma yritys.

Olkalaukku "Varpunen"

Myin joulumarkkinoilla tekemiäni koristetyynyjä, joissa oli jouluvarpusten ja kotihiirien kuvia. Pyöreitä pikkutyynyjä kiersi koristenauha. Neiti R. ihastui niihin ja tilasi itselleen laukkuversion varpusesta.

Löysin kangaskaupasta paksua canvaskangasta, jonka jämäkkyys pitää laukun muodossaan kuin itsestään. Joissakin saumarakenteissa kangaskerroksia oli todella paksulti, mutta onnekseni ompelukoneen neula ei katkennut kertaakaan, vaan kesti urakan hienosti! 

Vuoriksi valitsin ruskean kankaan, mikä sopi yhteen koristenauhan värin kanssa. Ensimmäisen pikkukuvarivin toinen kuva esittää laukkua nurinpäin käännettynä, ja siinä näkyy kuinka saumanvarat on huoliteltu vinonauhalla. Vuorissa on tasku pikkutavaroille, siitä näkyy pilkahdus ensimmäisessä pikkukuvassa.

Lintu on piirtämäni ja se on siirretty kankaalle kirjontakoneella. Hihna on säädettävä sekä irrotettavissa.