Sain tämän tunnustuksen Nöpöstiinalta ja Maija-Leenalta, kiitos! Jutun juoneen kuuluu kertoa seitsemän asiaa itsestään ja antaa tunnustus eteenpäin seitsemälle ihanalle bloggaajalle. Tässä minun pienet kertomukseni:
1. Peruskoulussa kävin käsityökerhossa, mutta en oikeastaan muista, millaisia juttuja siellä tein. Ompeluharrastukseni alkoi kunnolla lukiossa, kun käsillä olevien vaateliikkeiden tarjonta ei enää miellyttänyt ja halusin ottaa japanilaisen katumuoti-innostukseni käytäntöön.
2. En neulo enkä virkkaa. Mutta aion joskus vielä opetella!
3. Olen luonteeltani hyvin rauhallinen. En muista kuka sen sanoi ja millaisin sanakääntein, mutta kerran rauhallisuuttani verrattiin vuoristoissa meditoineen munkin mielenlaatuun. Se kuulosti hauskalta ja vertauksen ytimessä taitaa olla totuuden siemen!
4. Oikea nilkkani on löysempi kuin vasen. Nyrjäytin sen yläasteella yhtenä päivänä, kun kävelin paksupohjaisilla kengillä.
5. Yritän oppia hallitsemaan uniani eli kokemaan selkounia. Lyhyesti sanottuna haluan tiedostaa, että näen unta ja silloin uni muuttuu hallittavaksi selkouneksi. Ja tämä avaa rajattomat mahdollisuudet! Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä tuntemattomien maiden tutkiminen ja luova tekeminen sekä ideointi. Todellisuustestini on sormien laskeminen.
6. Kun minua pyörryttää, ympäristön pyörimissuunta on ylhäältä alaspäin. Jostain syystä tulin ihmetelleeksi asiaa, kun käsitin että yleensä esimerkiksi sarjakuvissa tähdet pyörivät pään ympäri vaakatasossa ja elokuvissa huone pyörii sivuttain. Onko vertikaalisuuntainen pyörrytys siis harvinaisempaa?
7. En oikeastaan lue romaaneja. Lukuharrastukseni kesti ala-asteen, minkä jälkeen olen tarttunut - jyrkästi ilmaistuna - vain koulun "pakottamiin" kirjoihin (Tuntemattomat sotilaat, Robinson Crusoet ja muut vastaavat) sekä Harry Pottereihin. Kunnes tänä kesänä kävin hakemassa kirjastosta luettavaa ja uppouduin Jane Austenin Ylpeyteen ja ennakkoluuloon sekä Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvaan. Ihastuin molempiin korviani myöten, niiden tarinat veivät todella mennessään!
Laitan tunnustuksen kiertämään seuraaville (tasa-arvoisesti aakkosjärjestettynä!): Fotaaja, Neiti Kesäheinä, Viivin Sweet Insanity, Sorja ja Sorja's days, Taitava tyttö, Taru ja TarunuraT sekä Tiia ja Käsityöni.
3 kommenttia:
Minä näen selkounia, eli tajuan näkeväni unta, mutta en osaa/pysty hallitsemaan ja ohjaamaan niitä. Ne ovat usein samoja ja toistuvia unia. Tiedostan unessa mitä seuraavaksi tapahtuu ja vaikka yritän ohjata unta mukavamppaan suuntaan, se ei onnistu. Suunnattoman turhautunut olo!
Oh, aika jännittävä ilmiö! Olen lukenut vinkkejä siihen, kuinka saada uni kovempaan kontrolliin. Yksi oli sellainen, että ollessaan selkounessa huutaa itsevarmasti ääneen "Tämä on minun uneni ja kaikki on minun hallinnassani!", sen pitäisi auttaa.
Lisäksi kantapäiden lyöminen yhteen ilmeisesti lisää tietoisuutta ja selkounessa pysymistä, käsien hierominen myös. :D Olen lukenut myös "dream guidesta" ("uniopas"?), jonka voi kutsua luokseen antamaan neuvoja.
Itse olen näistä kokeillut vain tutoa kantapäätekniikkaa, ja se taisi oikeastaan toimiakin!
Jännittävä juttu tuo uni juttu! :D Ja kyllä me sut siellä koulussa vielä ehditään opettaa neuloon ja virkkaan! ;)
Kiitos tosi paljon kommentistasi blogiin ja tuhannet kiitokset tästä tunnuksesta! :) Hyvää viikonloppua!
Lähetä kommentti