Näyttelyviisikon täydentävät eilen esittelemäni kirjontatöiden kanssa kaksi ompelutyötä ja yksi kangastuloste. Kangastuloste on blogistakin jo tuttu messutaustakangas, minkä nimesin Ketunkuiskeeksi. Nimi on pyörinyt päässäni jo monta, monta kuukautta ja tuolle kankaalle se sopii kuin hansikas käteen (tai karkeammin ilmaistuna kuin nyrkki silmään...).
Holohonka, ompelu, 2011
Biennaalissa on esillä myös alkuperäinen Holohonka-mekko yhteensopivine pitsivöineen. Vaatteiden esillepanoa varten lainasin koulusta kaksi mallinukkea. Niiden metallijalat eivät oikein hivelleet silmääni eikä liioin estetiikkaa, joten ideoin niiden tilalle niin sanotut "puujalat". Runkojalkojen toteutuksesta jakamaton kiitos kuuluu isälle. :)
Holohonka, ompelu, 2011
Biennaalissa on esillä myös alkuperäinen Holohonka-mekko yhteensopivine pitsivöineen. Vaatteiden esillepanoa varten lainasin koulusta kaksi mallinukkea. Niiden metallijalat eivät oikein hivelleet silmääni eikä liioin estetiikkaa, joten ideoin niiden tilalle niin sanotut "puujalat". Runkojalkojen toteutuksesta jakamaton kiitos kuuluu isälle. :)
Näkymätön tyttö, ompelu ja kirjonta, 2011
Näkymätön tyttö on varta vasten näyttelyyn tekemäni työ. Heinäkuussa näytinkin pieniä palasia kirjontatyön etenemisestä. Tyttö kantaa käsissään kesäkukkakoria. Kirjonta oli hauskaa, mutta jotta kaikki ei olisi auvoista ja ihanaa, niin oli siinäkin ikävät hetkensä. Aikaavievin ja myös puuduttavin osuus oli nimittäin kuviomallin kopiointi kankaalle ennen varsinaista kirjontaa. Tein sen kaavapaperia käyttämällä ja harsinpistoja pistelemällä. Paperin repiminen irti etenkin pieniltä alueilta oli hankalaa (ensi kerralla näytän teille tuosta prosessista kuvia!). Mutta sitten vihdoin pääsi pingottamaan kankaan kehykseen ja tekemään muliinilangalla niitä oikeita pistoja. :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti