"Vaeltajan" suunnittelusta ja mitä siitä sitten tulikaan

Nyt onkin vuorossa Vaeltaja-vaatteiden erittely. Teen sen muutamassa erillisessä entryssä ja aloitan nyt kertomalla vähän suunnittelusta ja lopullisesta kokonaisuudesta.

Suunnittelun lähtökohdaksi nousi ajatus vaeltajasta, kadonneiden maailmojen kuljeksijasta ja hänelle sopivista mukavista ja monikäyttöisistä vaatteista. Ja Tarun kanssa yhdessä tekemiemme luonnosten jälkeen Taru teki valmiista asusta ihanan tunnelmakuvan! Näin jälkeenpäin on kiva vertailla ensimmäisiä luonnoksia tunnelmakuvan kanssa ja sitten tunnelmakuvaa valmiin asun kanssa.

Alunperin kokonaisuudesta piti tulla kaksiosainen - paita ja hame - mutta päätimme ompeluvaiheessa tehdä alus- ja päällyshameesta erilliset. Näin niistä tuli paljon monikäyttöisemmät.

Tein asuun itse pari asustetta (hansikkaat ja rintaliiviolkainten päällykset), mutta loput asusteista löytyivät Tarulta valmiina. Laukku on kirpparilta, kompassikaulakoru keskiaikamarkkinoilta ja pienen pieni myrkkypullokaulakoru on lahja kaverilta. Kuulokkeet Taru tuunasi itse kullanhohtoisiksi ja siivekkäiksi.

Näin se alkaa! Muutamana seuraavana päivänä laitan lisäkuvia ja -tekstiä paidasta, hameista ja hansikkaista.

Lue myös

"Vaeltaja" - Steampunk-asu kadonneesta maailmasta

"Vaeltaja" - Paita

"Vaeltaja" - Päällyshame
"Vaeltaja" - Alushame
"Vaeltaja" - Hansikkaat

Kuinka Näkymättömän tytön kukkakori syntyi

Eilen kirjoitin muutamalla sanalla kirjontatyön etenemisestä. Otin matkan varrella kuvia, joiden avulla kerron nyt, miten kuva päästäni muuntui varsipistoiksi kankaalle. :)

Ensin valmistin mekon yläosan, tapahtumaketju on ompeleville lukijoilleni tuttu suunnittelu + kaavoitus + leikkuu + ompelu. Kun se istui nuken päälle hyvin, piirsin hameosan etukappaleen kaavan. Leikkasin sen irti ja kiinnitin nuppineuloilla paikoilleen nuken päälle. Tällä tavoin sain hahmoteltua paperille käsien paikan ja asennon sekä kukkakorin asettelun.

Otin uuden palan kaavapaperia. Irrotin hahmotelman nukesta ja laitoin sen uuden, tyhjän paperin alle. Hahmotelman asetelmaa mukaillen piirsin kuvan uudelleen, tällä kertaa yksityiskohtaisesti ja sellaisena, kuin halusin sen kankaalle.

Päätin tehdä kirjontatyön ikään kuin kolmessa osassa; kädet, kori ja kukat. Jälleen uutta kaavapaperia kehiin ja jäljensin nämä kolme osaa omille papereilleen. Tämän jälkeen seurasi mekaanisin ja mielestäni ehkä tylsin osuus; aseteltuani piirroksen paikoilleen se piti harsia kiinni kankaaseen ja sen jälkeen paperi piti varovasti repiä irti. Repiminen oli varmaan hankalinta, sillä paperi tietysti veti pistoja mukanaan ja löysytti niitä hieman. Kaavapaperi oli ehkä liian jäykkää tähän tehtävään.

Repimisen ja nyppimisen jälkeen lopputuloksena oli kuvio kopioituna harsinpistoin kankaalle. Kirjontakuvion kopioiminen kankaalle on myös tehtävissä helpommin, esimerkiksi erityisen jäljennyspaperin avulla. Minulla ei kuitenkaan ollut tällaista, enkä ole edes varma, että näkyisikö jäljennyspaperilla tehdyt väriviivat näin tummalla kankaalla. Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta? Vaaleilla kankailla jäljennyspaperi on varmasti erittäin näppärä.

Kangas kirjontakehykseen, keitetään pannullinen teetä ja otetaan mukava asento sohvan nurkasta. Sitten kirjomaan, pisto kerrallaan. Käytin muliinilankaa kolmisäikeisenä.

Valmista tuli, kori on käsissä ja kukkaset korissa! En laskenut työtunteja, sillä tahdon pitää kirjonnasta kiireen poissa. Ja jos seuraisin kelloa, kirjonnan terapeuttisen rauhoittava henki katoaisi juoksuaskelin pois!

Holohonka ja Näkymätön tyttö

Näyttelyviisikon täydentävät eilen esittelemäni kirjontatöiden kanssa kaksi ompelutyötä ja yksi kangastuloste. Kangastuloste on blogistakin jo tuttu messutaustakangas, minkä nimesin Ketunkuiskeeksi. Nimi on pyörinyt päässäni jo monta, monta kuukautta ja tuolle kankaalle se sopii kuin hansikas käteen (tai karkeammin ilmaistuna kuin nyrkki silmään...).


Holohonka, ompelu, 2011

Biennaalissa on esillä myös alkuperäinen Holohonka-mekko yhteensopivine pitsivöineen. Vaatteiden esillepanoa varten lainasin koulusta kaksi mallinukkea. Niiden metallijalat eivät oikein hivelleet silmääni eikä liioin estetiikkaa, joten ideoin niiden tilalle niin sanotut "puujalat". Runkojalkojen toteutuksesta jakamaton kiitos kuuluu isälle. :)

Näkymätön tyttö, ompelu ja kirjonta, 2011

Näkymätön tyttö on varta vasten näyttelyyn tekemäni työ. Heinäkuussa näytinkin pieniä palasia kirjontatyön etenemisestä. Tyttö kantaa käsissään kesäkukkakoria. Kirjonta oli hauskaa, mutta jotta kaikki ei olisi auvoista ja ihanaa, niin oli siinäkin ikävät hetkensä. Aikaavievin ja myös puuduttavin osuus oli nimittäin kuviomallin kopiointi kankaalle ennen varsinaista kirjontaa. Tein sen kaavapaperia käyttämällä ja harsinpistoja pistelemällä. Paperin repiminen irti etenkin pieniltä alueilta oli hankalaa (ensi kerralla näytän teille tuosta prosessista kuvia!). Mutta sitten vihdoin pääsi pingottamaan kankaan kehykseen ja tekemään muliinilangalla niitä oikeita pistoja. :)

Ajatuksia kirjontakehyksissä

Vein Biennaaliin esille viisi työtä. Kaksi niistä on pienempikokoisia kirjontatöitä - tai paremminkin voisi puhua sekatekniikkatöistä. Pohjana on tekemäni kankaanpainokuvio, minkä ylle sommittelin yhdistelmän erilaisista materiaaleista ja kirjoin painokuviota korostavia pistoja. Kirjontakehyksen jätin kiinni osaksi työtä. Pyöreään puukehykseen pingotetussa kankaassa on minusta jotain hyvin viehättävää. Samalla se rajaa työstä osan ja nostaa sen alueen esille. Mutta myös rajojen, "värityskuvion viivojen", ulkopuolella tapahtuu; sitäkin on työstetty ja sielläkin on katseltavaa.

Väritän viivojen yli I, sekatekniikka, 2011

Väritän viivojen yli II, sekatekniikka, 2011

Uusikaupunki Biennaali '11 avajaiset

Tänään oli Uusikaupunki Biennaali '11:n avajaiset. Kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-sali täyttyi avajaisvieraista odotettua suuremmalla joukolla, mikä oli tietysti hyvä asia! Näyttely sai ansaitsemansa huomion. Kokonaisuus on minusta hyvin onnistunut ja sopusuhtainen, vaikka työt ovat tulleet 16 eri tekijältä ja tekniikat vaihtelevat suuresti. Siellä on paljon mielenkiintoista ihasteltavaa!

Avajaisissa suurin osa taiteilijoista oli läsnä. Alojen kirjo oli aikamoinen. Joukosta löytyy keramiikkaa, videotaidetta, maalausta, valokuvausta, grafiikkaa, veistoksia, arkkitehtuuria... Minä valitsin luonnollisesti tekstiilin, kas kummaa! Minun töitäni ei sattunut näihin kuviin mukaan. Otin niistä erilliset otokset ulkosalla, ne kyllä näytän täällä blogissa vähän myöhemmin. Steampunk-asun erittely on myös työn alla eli muutama seuraava päivitys koostuu siis näistä teemoista. :)

Myönnän, että näyttely jännitti minua aika tavalla! Tämä olikin ensimmäinen näyttelyni koskaan. Tai oikeastaan Uusikaupunki Biennaali '11 on ensimmäinen taidenäyttelyni 15 vuoteen. Siitä taisin kertoakin? Silloin ala-asteikäinen minä oli mukana kuvataidekoulun lukuvuosinäyttelyssä, ja sekin pidettiin Crusellissa. Ympyrä sulkeutuu!

Jos olet elokuussa Uudessakaupungissa, suosittelen käymään Biennaalissa.

Uusikaupunki Biennaali '11

5.-28.8.2011

Uudenkaupungin kulttuurikeskus Cruselli (Kullervontie 11)

Vapaa pääsy

ti-pe klo 11-17, su klo 12-16

PS. Nämä kuvat on ottanut Fotaaja aka äiskä. ;)